Lapsesi saattaa olla parhaillaan ns. nirsossa vaiheessa. Älä huolestu turhaan, sillä se on normaalia ja menee ajan kanssa ohi. Sitä odotellessa voit yrittää tehdä ruokailutilanteista mahdollisimman rentoja soveltamalla selviytymisstrategioitamme. 

• Syö yhdessä lapsesi kanssa mahdollisimman usein. Pikkulapset oppivat matkimalla vanhempiaan ja muita lapsia.
• Pidä päiväkirjaa lapsesi päivän mittaan syömästä ruoasta sen sijaan, että murehtisit, miten vähän hän kullakin aterialla syö.
• Ota rennosti ja yritä sopeutua nirsoon syömiseen – se loppuu kyllä aikanaan.
• Yritä tarjota joka aterialla jotain sellaista, josta tiedät lapsen pitävän.
• Sisällytä päiväohjelmaan kolme pääateriaa ja kaksi tai kolme välipalaa lapsen päiväunirytmin mukaan. Pienet lapset eivät jaksa syödä kunnolla liian nälkäisinä tai väsyneinä.
• Älä anna pikkulapsen juoda liikaa maitoa. Vältä isoja maitopulloja; kolme pientä noin 1 desilitran kokoista mukillista päivässä riittää. 
• Tarjoa aterioilla kaksi ruokalajia: ensin suolainen ja sitten makea. Näin lapsella on kaksi mahdollisuutta saada tarvitsemansa kalorit ja ravintoaineet, ja vaihtelu tekee ateriasta mielenkiintoisemman.
• Kun kehut ruokaa itse, lapsi voi rohkaistua maistamaan sitä, sillä vanhemmat ja hoitajat ovat tämänikäiselle vahvoja roolimalleja.
• Tarjoa sormiruokia mahdollisimman usein. Pienet lapset nauttivat päästessään syömään omin neuvoin ja osallistumaan sillä tavoin ruokailuun.
• Luo ruokailutilanteeseen rauhallinen ilmapiiri. Televisiot, pelit ja lelut vain häiritsevät pikkulasta, joka pystyy keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan.
• Varaa ruokailuun korkeintaan 20–30 minuuttia, sillä lapsi tuskin enää syö enempää, vaikka odottaisit kauemmin. Ruokailun pitkittämisestä ei todennäköisesti ole apua, yritä mieluummin uudelleen seuraavalla aterialla tai välipalalla.
• Kehu lasta, kun hän syö hyvin, mutta vie syömättä jäänyt ruoka pois pöydästä sen kummemmin kommentoimatta.

• Älä hätäänny, vaikka lapsi yhtäkkiä lopettaisi jonkin ruoan syömisen. Se on todennäköisesti ohimenevää.
• Älä vaadi lasta syömään lautasta tyhjäksi, vaan anna hänen noudattaa omaa ruokahaluaan.
• Kun lapsi on mielestään syönyt tarpeeksi, hän voi ilmoittaa sen esimerkiksi sanomalla ei tai työntämällä lusikan tai lautasen pois.
• Lapsi voi ottaa ruokaa suuhunsa, mutta kieltäytyä nielemästä sitä, tai sylkeä ruokaa pois. Jos lapsi itkee, huutaa tai kakoo, kun yrität syöttää häntä, on jo korkea aika lopettaa.
• Älä puhu nirsoilusta lapsen kuullen, sillä hän ymmärtää sen ja voi olla ruoka-aikaan entistä hermostuneempi.
• Jos lapsi kieltäytyy syömästä, älä koskaan tarjoa täysin toista ruokalajia tilalle. Pitkällä tähtäimellä on paras tarjota lapselle samaa ruokaa kuin muillekin perheenjäsenille ja hyväksyä se, että kaikki ruoat eivät maistu yhtä hyvin.
• Älä käytä makeaa jälkiruokaa palkintona, silloin saat sen vain vaikuttamaan suolaista paremmalta.
• Vältä antamasta lapselle runsaasti maitoa tai mehua juotavaksi ruoka-ajan lähestyessä. Janojuomaksi sopii paremmin vesi.
• Älä anna välipaloja juuri ennen ateriaa, ne vain vievät lapsen näläntunteen, eikä häntä enää haluta syödä ruoka-aikaan. 
• Jos lapsi ei ole syönyt ruokaansa, älä anna hänelle välipalaa liian pian. Pyri pysymään säännöllisessä ruokailurytmissä ja odota seuraavaa välipala- tai ateria-aikaa.
• Jos lapsi kieltäytyy syömästä jotain ruokaa, se ei tarkoita, etteikö hän söisi sitä seuraavalla kerralla. Uusiin makuihin tottuminen ottaa aikansa, ja usein pikkulapsille on tarjottava uutta ruokaa toistakymmentä kertaa, ennen kuin he uskaltavat maistaa sitä.
• Jos ateriasta tuli katastrofi, älä murehdi sitä turhaan, vaan kohdista odotuksesi jo seuraavaan ateriaan (myös vanhemmat oppivat virheistään).
• Älä huolestu, jos lapsi syö huonosti kodin ulkopuolella. Outo ympäristö saattaa olla niin mielenkiintoinen, ettei hän malta keskittyä ruokaan.

Jossain vaiheessa toisen ikävuotensa aikana lapset alkavat valikoida syömisensä aiempaa tarkemmin. Se liittyy oman tahdon kehittymiseen. Pikkulapsesi saattaa:

• Syödä vähemmän kuin odotat
• Kieltäytyä maistamasta tarjoamiasi uusia ruokia
• Kieltäytyä syömästä joitain ruokia, myös sellaisia, jotka ovat aiemmin maistuneet hyvin.

Tämä on normaali pienen lapsen kehitysvaihe. Uusien ruokien arastelua voidaan kutsua myös ruokaneofobiaksi, jossa neofobia merkitsee uusien asioiden pelkoa.

Tämä vaihe alkaa pian kävelemään oppimisen jälkeen, kun lapsi pääsee liikkumaan ja tutkimaan ympäristöään aiempaa laajemmin. Uusien ruoka-aineiden vierastaminen on todennäköisesti kehittynyt selviytymismekanismiksi, jonka tarkoituksena on estää ehtiväisiä pikkulapsia maistelemasta esimerkiksi houkuttelevan näköisiä, mutta myrkyllisiä marjoja.

Neofobisessa vaiheessa lapsi voi kieltäytyä jyrkästi edes maistamasta uutta ja tuntematonta ruokaa. Pienillä lapsilla uusiin ruoka-aineisiin totuttautuminen kestääkin kauemmin kuin vauvoilla.

• Lapsi saattaa haluta katsella toisten syövän tuntematonta ruokaa useita kertoja ennen kuin uskaltaa itse maistaa sitä. 
• Tässä vaiheessa voi viedä paljon aiempaa kauemmin, että lapsi oppii pitämään uusista ruoista, joten tarjoa hänelle maistiaisia aina, kun tarjoat niitä aterialla.

• Kyse voi olla siitä, että ruoka ei näytä täsmälleen siltä, mihin lapsi on tottunut. Keksi ei olekaan kokonainen, tai omenassa on kolhu. Koska ruoka näyttää erilaiselta kuin tavallisesti, lapsesi ei ole varma, kelpaako se syötäväksi.

• Lapsi ei pidä ruoka-aineen mausta.
• Ruoka on ollut kosketuksissa toiseen ruokaan, josta lapsi ei pidä.
• Ruoka on samalla lautasella kuin sellainen ruoka, josta lapsi ei pidä.