Alakuloisuus ja masentuneisuus voivat johtua monista eri syistä ja tunteen ei tarvitse olla vakavampaa vaan se voi mennä ohi itsestään. Pohjoismaissa monet tuntevat masennusta syksyn tultua. Pimeään vuodenaikaan ei ole juurikaan luontaista päivänvaloa kun päivät ovat niin lyhyitä. Ei ole lainkaan outoa, että valon puute vaikuttaa meihin. Kun valon määrä muuttuu vuodenaikojen mukaan, kehon luonnollinen järjestelmä häiriintyy. Meistä tulee tavallista väsyneempiä, kun saamme vähemmän valoa ja kehon melatoniinipitoisuus menee epätasapainoon. Toisin sanoen on aivan tavallista tuntea alakuloisuutta ja masentuneisuutta talviaikaan. Silloin ei vain jaksa yhtä paljon kuin kesällä, ja välillä ei edes tee mieli tehdä juuri mitään.